Tässä artikkelissa käymme läpi sitä, miksi vauva itkee ja mikä voisi olla avuksi kun vauva itkee. Vauvat eivät itke ilman syytä, vaan itkuun on aina joku syy. Itkun syy pitäisi aina pyrkiä löytämään eikä tuudittautua vanhan kansan ajatukseen siitä, että vauvat nyt vain välillä itkevät. Aina ei tietenkään ole mahdollista keksiä syytä vauvan itkulle mutta tärkeintä on olla vauvan tukena vaikkei osaisikaan poistaa pahan olon aiheuttajaa. Kun pidät vauvaa sylissä ja koitat lohduttaa häntä pahan olon keskellä, vauvan olo säilyy turvallisena pahasta olosta huolimatta.
Yleisimmät syyt vauvan itkuun ovat väsymys, nälkä, märkä vaippa, kipu ja kuumuus tai kylmyys. Ensimmäinen askel vauvan tyynnyttämisessä on siis varmistaa, että nämä perusasiat ovat kunnossa. Merkkejä vauvan väsymyksestä on haukottelu, silmien hierominen, tyytymättömyys ja se, että vauva ei halua leikkiä tai olla vuorovaikutuksessa. Nälän merkkejä on muun muassa huulien nuoleminen, maiskuttelu, pään kääntely, käsien huitominen, sormien imeminen ja aikuisen nokkiminen. Itkeminen on vauvan viimeinen keino ilmoittaa nälästään. Kannattaa tarkkailla vauvaa ja opetella tunnistamaan jo aikaisemmat nälän merkit. Vauvan lämpötilaa voi tunnustella niskasta, sormista ja varpaista. Vauva saattaa itkeä myös läheisyyden kaipuusta, joten jo pelkkä syliin ottaminenkin saattaa auttaa.
Vauvat ovat todella hyviä tunnelman aistijoita. Vauva saattaa siis itkeä jos aistii äidin/ isän/ muun hoitajan olevan stressaantunut, ahdistunut tai surullinen. Vauva saattaa itkeä myös siitä syystä, että ympäristö on hälyisä tai vaikkapa vaan vauvalle vieras. Jos olet vauvan kanssa kaupungilla tai juhlissa eikä itkulle löydy mitään ilmeistä syytä, kannattaa kokeilla auttaako jos vetäydyt vauvan kanssa hetkeksi rauhalliseen paikkaan kaksistaan.
Jos itkuisuuteen liittyy kuumetta, muita infektion oireita, oksentelua, ripulia tai reagoimattomuutta, täytyy lähteä lääkäriin.
Koliikki – vauvan selittämätön itkuisuus
Koliikilla tarkoitetaan vauvan runsasta ja pitkäkestoista itkuisuutta, jolle ei löydy selitystä. Virallisen määritelmän mukaan vauva kärsii koliikista, mikäli hän itkee vähintään kolme tuntia vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä kuitenkin koliikista puhutaan usein vaikka itkeminen olisi vähäisempääkin mutta se on toistuvaa ja ajoittuu usein erityisesti iltaan. Koliikkia esiintyy noin 5-15 prosentilla vauvoista, se alkaa yleensä parin viikon iässä ja kestää noin kolmen-neljän kuukauden ikään asti. Koliikin syytä ei tiedetä. Todennäköisesti koliikki johtuu useista eri syistä. Usein koliikkivaivojen ajatellaan johtuvan suoliston toiminnan hitaasta kehittymisestä tai liittyvän ruoka-aineallergioihin tai hermoston kehitykseen. Näiden asioiden yhteyttä koliikkiin ei ole kuitenkaan todistettu tieteellisesti. Koliikki ei johdu D-vitamiinista, vaikka koliikkioireet usein alkavatkin samoihin aikoihin D-vitamiini tippojen aloittamisen kanssa.
Koliikkiin ei ole parantavaa lääkettä vaan se väistyy itsestään vauvan saadessa lisää ikää. On kuitenkin olemassa erilaisia keinoja ja valmisteita, joita voi kokeilla helpottamaan oireita. Kaasun muodostusta kannattaa yrittää vähentää imettämällä tai syöttämällä pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyssä asennossa ja röyhtäyttämällä usein kesken syöttämisenkin. Apteekista saa ilman reseptia Cuplaton nimistä lääkettä, jota voi kokeilla avuksi. Se pienentää suolistossa olevien ilmakuplien kokoa. Tieteellisesti ei ole kuitenkaan todistettu, että Cuplaton auttaisi. Mitään vaaraa siitä ei kuitenkaan ole, joten voit turvallisesti kokeilla helpottaisiko se vauvan oloa. Myös probiootteja eli maitohappobakteereita voi kokeilla.
Kantaminen ja koliikkikeinu apuna itkuisuuden vähentämisessä
Monet ovat saaneet koliikkikohtauksen aikana apua lapsen kantamisesta (ergonomisessa) repussa tai liinassa. Monet vauvat haluavat kantajan pysyvän liikkeessä koliikkikohtauksen aikana, joten voit kokeilla ottaa vauvan reppuun tai liinaan ja lähteä kävelylle. Kävelylle lähteminen todennäköisesti helpottaa vähintäänkin vanhemman oloa vaikkei vauva täysin rauhoittuisikaan. Kannattaa kokeilla vauvan kantamista ennakoivasti myös muulloin kuin koliikkikohtausten aikana, sillä kantaminen voi auttaa mahdollisiin ilmavaivoihin, jolloin vauvan olo ei välttämättä tulekkaan niin tukalaksi.
Koliikkivauvoja varten on kehitetty myös koliikkikeinuja. Tieteellistä näyttöä koliikkikeinun toimimisesta ei ole mutta monet kokevat saaneensa siitä apua. Koliikkikeinu on sitteriä muistuttava tärisevä keinu. Osa koliikkikeinuista soittaa myös rauhoittavaa musiikkia.
Jollyroomilta löydät useita erilaisia koliikkikeinuja edullisesti.
Allergia ja imetysdieetti?
Joskus imetettävä vauva voi olla yliherkkä jollekin ruualle äidin ruokavaliossa ja se voi aiheuttaa hänelle kipuja. Lehmänmaito, kananmuna, soija ja vehnä ovat tyypillisiä ruoka-aineita, jotka saattavat aiheuttaa vauvalle oireita. Äiti voi kokeilla jättää epäilemänsä ruoka aineen kahdeksi viikoksi pois ruokavaliostaan ja katsoa onko sillä vaikutusta vauvan vointiin. Äidin ei kuitenkaan kannata jättää mitään ruoka-ainetta pois ruokavaliostaan ilman oikeaa syytä, sillä vauva siedättyy eri ruoille rintamaidon kautta. Imetysdieetti suositellaan aina tehtäväksi ammattilaisen ohjauksessa.
Refluksi
Refluksi tarkoittaa vauvan vatsalaukun sisällön nousemista takaisin ruokatorveen, nieluun ja suuhun. Pulautteleminenkin on refluksia. Refluksi on vauvoilla hyvin tavallista. Vauva syö maitoa ahnehtien ja nielee samalla myös ilmaa. Vauva syö helposti mahansa liian täyteen ja olosta tulee tukala. Röyhtäisy ja pulautus kuitenkin helpottavat vauvan täyttä oloa. Ruokatorven sulkijalihas, jonka tehtävänä on estää ruuan nouseminen takaisin ruokatorveen, on vauvoilla myös melko kehittymätön.
Refluksitauti
Suurella osalla vauvoista esiintyy pulauttelua eli kehityksellistä refluksia. Jos pulautteluun liittyy nielemis- tai syömisvaikeuksia, toistuvia keuhkoputkentulehduksia tai haasteita kasvun tai painon kehityksessä, kyseessä voi olla refluksitauti. Refluksitaudin määrittäminen voi olla hankalaa, sillä monet siihen viittaavat oireet kuten itkuisuus, painon ja kasvun haasteet sekä syömis- ja uniongelmat ovat tavallisia myös vauvoilla, joilla ei ole refluksitautia. Myöskään suurin osa vauvoista, joka kärsii toistuvista keuhkoputken tulehduksista, ei sairasta refluksitautia.
Pelkkää pulauttelua ei tarvitse hoitaa, mutta jos pulautteluun liittyy muita refluksitaudin oireita, kannattaa miettiä saisiko vauvan oloa helpotettua. Refluksiin on olemassa lääkkeitä mutta oireita on mahdollista hoitaa myös kotikonstein. Kotihoidon tulisikin olla ensisijainen hoitomuoto, sillä useiden tutkimusten mukaan lumelääkkeet ovat refluksin hoidossa yhtä tehokkaita kun refluksin hoitoon käytettävät happosalpaajat. Refluksivauva tulisi imettää tai syöttää pullosta aina mahdollisimman pystyssä asennossa. Vauvalle kannattaa antaa maitoa usein mutta vain vähän kerrallaan. Hänet tulisi röyhtäyttää aina syömisen päätteeksi ja mahdollisesti myös kesken syöttämisen. Vältä vauvan käsittelyä heti syömisen jälkeen kun vatsa on täysi. Kiinteiden ruokien aloittaminen usein helpottaa refluksi oireita, joten niiden aloittamisen aikaistamista voi miettiä. Makuuasento yleensä pahentaa refluksioireita, joten vauvan nukkuma-asentoa voi muuttaa pystymmäksi nostamalla sängyn päätyä. Usein myös turvakaukalossa asento on sellainen, että se pahentaa refluksioireita.
Refluksi paranee yleensä ajan kanssa itsestään kun vauvalle tulee ikää lisää, hän alkaa syödä enemmän kiinteää ruokaa ja nousee pystyasentoon.
Vanhemman jaksaminen vauvan itkiessä paljon
Vauvan jatkuva itku on vanhemmalle todella raskasta. Ota itku puheeksi neuvolassa ja kysy olisiko tarjolla jotain apua. Monessa kaupungissa tarjotaan kotiapu palveluita pienten lasten vanhemmille. Vanhempien kannattaa myös vuorotella itkevän vauvan hoitovastuuta; toinen voi lähteä välillä vaikkapa hetkeksi ulkoilemaan ja keräämään voimia hiljaisuudesta, jotta jaksaa taas lohduttaa ja kantaa itkevää vauvaa. Kannattaa pitää huoli myös siitä, että saa itse syötyä kunnolla, sillä kun verensokerit pysyvät tasaisina, jaksaa paremmin kuunnella vauvan huutoa. Pohdi myös sitä, mikä sinun oloa helpottaisi jaksamaan vauvan itkun keskellä. Olisiko itkua helpompi kestää jos laittaisit vaikkapa musiikin soimaan ja tanssisit vauva sylissä? Tai lähtisitkö luontoon kävelemään vauvan kanssa itkusta huolimatta? Vai helpottaisiko jos ystävä tai sukulainen tulisi seuraksesi?
