Lapsivuodeajalla tarkoitetaan aikaa synnytyksestä siihen, kun äiti on toipunut raskauden ja synnytyksen aiheuttamista suurimmista muutoksista kehossaan. Raskauden aikaansaamat kudosvauriot ja synnytyksestä palautuminen on hyvin yksilöllistä. Spontaani palautuminen on nopeinta kolme kuukautta synnytyksen jälkeen mutta lopulliseen palautumiseen menee vuosia. Itseasiassa keho ei koskaan palaudu täysin ennalleen, raskautta ja synnytystä edeltäneeseen tilaan.
Lapsivuodeaikana äidin on täysin sallittua lepäillä ja pesiä vauvan kanssa. Moni äiti on synnytyksen jälkeen täynnä virtaa ja touhottaa innoissaan kaikkea mahdollista kun raskausvaivat ovat vihdoinkin takanapäin ja olo on pitkästä aikaa hyvä. Kannustamme äitejä kuitenkin pyhittämään tämän ajan vauvan kanssa lepäilylle. Vauva on pieni käärö uskomattoman lyhyen aikaa, joten kannattaa nauttia siitä, kun hän vielä haluaa nukkua sylissäsi. Lisäksi vauvalle tekee todella hyvää olla äidin lähellä ihokontaktissa mahdollisimman paljon.
Jälkisupistukset
Kohtu alkaa supistua heti synnytyksen jälkeen: muutaman päivän ajan synnytyksen jälkeen äidille tulee jälkisupistuksia, jotka supistavat kohtua takaisin entiseen kokoonsa. Ne tuntuvat samalta kun pienet supistukset. Jälkisupistuksia tulee erityisesti imetyksen aikana. Erityisesti uudelleensynnyttäjällä jälkisupistukset voivat olla todella kivuliaitakin. Kipua helpottamaan voi ottaa särkylääkettä. Kannattaa myös tyhjentää virtsarakko usein, maata vatsallaan ja käyttää lämmintä kauratyynyä tai kuumavesipulloa lievittämään kipua.
Jälkivuoto
Synnytyksen jälkeen kohdun limakalvo alkaa parantua ja se aiheuttaa veristä jälkivuotoa. Alkuun vuoto on runsasta mutta se niukentuu ajan kanssa. Imetys ja liikunta saattavat hetkellisesti lisätä vuotoa. Jälkivuoto voi kestää jopa kuusi viikkoa. Sektion jälkeen vuoto loppuu yleensä aiemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeen kohtu voi herkästi tulehtua, joten hygieniasta on pidettävä erityisen hyvää huolta. Suojana vuodolta kannattaa käyttää sidettä, sillä tamponi ja kuukuppi lisäävät tulehdusriskiä. Kohtutulehduksen merkkejä on pahanhajuinen vuoto, kuume ja alavatsakipu. Jos huomaat tälläisiä oireita, ota yhteys synnytyssairaalaan.
Jos jälkivuoto on vähentynyt tai loppunut mutta alkaa yllättäen taas runsaana, tulee myös ottaa yhteys synnytyssairaalaan. Tämä voi olla merkki siitä, että kohtuun on jäänyt istukan pala.
Alatiesynnytys ja alapään haavojen paraneminen
Mikäli synnytyksen yhteydessä on tehty episiotomia (välilihan leikkaus) tai välilihaan, emättimeen tai ulkosynnyttimiin on tullut repeämiä, ne ommellaan heti synnytyksen jälkeen itsestään sulavilla ompeleilla. Niitä ei siis tarvitse erikseen poistaa. Haavaa kannattaa suihkutella vedellä aina vessassa käymisen jälkeen niin kauan kunnes haavan pinta on umpeutunut. Paranemisen nopeuttamiseksi kannattaa antaa haavoille välillä myös ilmakylpyä eli oleskella välillä ilman sidettä ja housuja paljaalla iholla. Haavojen paraneminen riippuu repeytymien syvyydestä. Episiotomian tai syvien repeäminen paraneminen kestää yleensä kuukauden, joskus sitäkin kauemmin. Jos tuolilla istuminen sattuu, kokeile äitien pitkään suosimaa keinoa – laita täyteen puhallettu uimarengas tuolille ja istu sen päällä. Jotkut ottavat uimarenkaan mukaan sairaalaankin, jotta voivat istua autossa kotiutumismatkalla sen päällä.
Sektiohaava ja sen paraneminen
Sektiosta toipuminen kestää kauemmin kuin alatiesynnytyksestä palautuminen. Sektiossa vatsanpeitteet ommellaan useassa keroksessa. Sisimmät ompeleet sulavat itsestään mutta ihon pinnalla olevat ompeleet täytyy poistaa noin viikon kuluttua sektiosta. Jos haavan alue alkaa punoittaa, erittää tai äidille nousee kuume, tulee ottaa yhteyttä synnytyssairaalaan, sillä nämä saattavat olla merkkejä haavainfektiosta. Myös sektiohaavaa kannattaa hoitaa vedellä suihkuttelemalla ja ilmakylvyillä.
Vaikka ompeleet olisi jo poistettu, haava alue ei ole vielä parantunut. Raskaiden asioiden nostelua ja haavaan kohdistuvaa kuormitusta tulee siis edelleen välttää. Vauvaa saa nostella. Kun haava saa rauhassa parantua, haavatyrän riski pienenee. Jos haava alkaa punoittaa, erittää tai kipeytyy lisää, ota yhteys lääkäriin.
Imetys
Rauhallinen oleskelu vauvan kanssa ihokontaktissa auttaa maidonerityksen käynnistymistä. Maito alkaa nousta rintoihin yleensä 2-5 vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Sairaalassa kätilöt antavat imetysohjausta ja auttavat vauvaa saamaan hyvän imuotteen. Ensipäivien imetys on todella tärkeää, sillä rintaa imemällä vauva tilaa itselleen maitoa ja käynnistää maidon erittymistä. Alussa imettäminen voi sattua rinnanpäihin mutta kivun pitäisi hävitä kun rinnat tottuvat imetykseen. Jos kipu jatkuu pidempään kuin pari viikkoa tai nännien iho rikkoutuu usein, vauvan imuote on todennäköisesti huono. Tällöin kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa tai ottaa yhteyttä imetysohjaajaan. Rintaa kannattaa tarjota kohti vauvan nenää, ei suuta, jolloin vauva kääntää päänsä takakenoon asentoon ja avaa suunsa tarpeeksi isolle. Merkki hyvästä imetysasennosta on, jos vauvan leuka osuu rintaan hänen syödessään. Jos rinnanpään iho on mennyt rikki tai muuten kipeytynyt, kannattaa siihen laittaa lanoliinivoidetta. Lanoliinivoide on turvallista, vaikka sitä päätyisi rinnasta vauvan suuhun.
Vaikka maito ei ole ensipäivinä vielä kunnolla noussut rintoihin, vauva saa rinnoista ensimaitoa eli kolostrumia. Ensimaito on erityisen ravintorikasta, kuin tiivistettyä maitoa, josta vauva saa paljon ravintoa ja energiaa.
Kun maito on lähtenyt nousemaan, maitoa täynnä olevat rinnat voivat olla kipeän ja turvonneen tuntuiset. Kipu ja turvotus helpottaa muutamassa päivässä kun maidon nousu tasaantuu. Tässä vaiheessa on tärkeää muistaa imettää usein. Imetysten välillä turvotusta voi yrittää helpottaa pitkään äitien käytössä olleella kikalla – jääkaappi kylmien kaalinlehtien avulla. Kaalinlehden pinnan voi rikkoa haarukalla pistelemällä tai kaulitsemalla lehteä ja asettaa sen sitten rintaliivien sisään. Lehti kannattaa vaihtaa uuteen noin kolmen tunnin välein. Lehti auttaa viilentämällä mutta myös kemiallisesti. Ennen imettämistä rinnoilla voi pitää hetken lämpimiä pyyhkeitä helpottamaan maidon herumista.
Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina vauva lähes asuu rinnalla. Tämä on aivan normaalia. Kannattaa henkisesti varautua siihen, ettei äiti kerkeä alkuun juuri muuta tehdä kun imettää vauvaa. Vauva saattaa myös olla itkuinen mutta se ei yleensä ole merkki siitä, että maito ei riittäisi. Vauva vaan viestii, että nyt on saatava olla rinnalla tilaamassa maitoa.
Imettävän äidin kannattaa suojata rinnat kylmältä ja tuulelta, sillä erityisesti imetyksen alussa rinnat ovat herkät rintatulehdukselle. Rinnan kipeytyminen, punoittaminen, kuumoitus ja kuumeen nouseminen ovat yleensä merkkejä rintatulehduksesta. Tällöin kannattaa hakeutua nopeasti lääkäriin, sillä rintatulehdus etenee usein nopeasti ja voi vaatia antibiootteja.
Rintojen suojaamiseen on saatavilla rintojen lämmittimiä, jonka voit pukea vaatteiden alle ulkoillessasi. Näin esimerkiksi kesätuuli ei pääse aiheuttamaan rintatulehdusta. Täältä pääset vertaamaan, mistä löydät rintojen lämmittimen halviten.
Baby blues ja synnytyksen jälkeinen masennus
Synnytyksen aiheuttamat rajut hormonaaliset muutokset voivat aikaansaada äidissä suuria tunteita ja mielialan vaihteluita. Synnytyksen jälkeen äidin estrogeenihormonitaso romahtaa rajusti, jonka vuoksi aivojen serotoniinitaso laskee. Serotoniinitason laskeminen aiheuttaa mielialan laskemista. Tätä synnytyksen jälkeistä mielialavaihtelua kutsutaan baby bluesiksi ja sitä ilmenee jopa 80 prosentilla synnyttäneistä naisista. Äiti saattaa yhtenä hetkenä pakahtua onnellisuudesta ja toisena hetkenä olla alakuloinen ja itkuinen. Yleensä mieli kuitenkin tasoittuu parin viikon kuluttua synnytyksestä.
Jos alakuloisuus jatkuu muutamaa viikkoa pidemmän ajan, puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siitä kärsii 10-20 prosenttia vanhemmista. Masennuksen vakavuus voi vaihdella lievistä oireista psykoottiseen masennustilaan. Synnytyksen jälkeinen masennus on todennäköisinta ensimmäiset kolme kuukautta synnytyksestä. Merkkejä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta on muun muassa väsymyksen ja uupumuksen tunne, johon lepokaan ei auta, ahdistus, paniikkioireet, unihäiriöt, keskittymiskyvyn aleneminen, ärtyneisyys, toimintakyvyn heikentyminen, elämänilon katoaminen ja lapsesta ylihuolehtiminen. Masennuksen hoito tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä tällöin paranemisennuste on hyvä ja vanhempi toipuu yleensä muutamassa kuukaudessa. Jos epäilet masennusta itselläsi tai kumppanillasi, ota asia puheeksi nauvolassa.
Liikunta synnytyksen jälkeen
Vauvan kanssa voi lähteä vaunulenkille synnytyksen jälkeen heti, kun se itsestä tuntuu hyvältä. Ennen kuormittavamman liikunnan pariin palaamista lantionpohjan lihaksisto pitäisi saada kuntoon. Ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen kannattaa tehdä vaan kevyitä lantiopohjan lihasten tunnistamisharjoituksia. Näitä harjoituksia kannattaa tehdä sellaisessa asennossa, jossa ei tunnu kipua, esimerkiksi kyljellään tai selällään maaten. Noin viikon kuluttua synnytyksestä voi alkaa harjoittaa lantiopohjan lihaksia niin, että vähitellen lisää lihasten jännityksen kestoa tai voimakkuutta.
Kannattaa muistaa, että lantiopohja on yhtä tärkeätä osata myös rentouttaa kuin jännittää. Kun harjoitat lantiopohjan lihaksia, rentouta lihakset aina tietoisesti jokaisen jännittämisen välissä. Rentouttamisessa auttaa, kun samalla vedät happea rauhallisesti sisään.
Ensimmäiset kuukaudet synnytyksen jälkeen tulisi välttää suorien vatsalihasten käyttämistä. Makuulta kannattaa siis nousta ylös kylkiasennon kautta. Vatsalihaksia käytettäessä vatsaonteloon muodostuu painetta, jos lantionpohjan ja poikittaisen vatsalihaksen tuki ei ole vielä riittävää. Tämä voi aiheuttaa ja pahentaa erkaumaa vatsalihaksissa. Synnytyksen jälkeinen vatsalihasharjoittelu aloitetaan siis harjoittamalla lantionpohjaa ja poikittaista vatsalihasta. Poikittaista vatsalihasta voi alkuun harjoittaa jännittämällä sitä eri asennoissa; selinmakuulla, kylkimakuulla, seisten ja istuen. Hengitä rauhassa ulospäin ja uloshengityksen lopussa aktivoi lantionpohja ja poikittainen vatsalihas eli vedä alavatsaa kevyesti sisään. Pidä jännitys 5-10 sekuntia hengittäen normaalisti. Harjoitteen aikana vatsa ei saa pullistua ulospäin.
Alkuun kannattaa välttää lajeja, jotka sisältävät hyppyjä tai nopeita suunnanmuutoksia. Myös juoksemista neuvotaan välttämään yleensä ainakin noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Juoksemista turvallisempia lajeja alkuun on esimerkiksi kävely, pyöräily ja uinti. Kun olet vahvistanut lantionpohjan lihaksistoa ja poikittaista vatsalihasta, olet vähitellen valmis palaamaan kuormittavampien lajien pariin. Riippumatta lajista johon palaat, harjoittelun tehoa pitäisi lisätä vähitellen ja omaa oloa kuunnellen. Esimerkiksi juoksu harjoittelun voisi aloittaa lähtemällä ilman vaunuja kävelylle niin että ottaa kävelyn lomaan muutaman minuutin rauhallisia hölkkä pätkiä. Hölkkääminen tulisi alkuun olla niin rauhallista, että sen juuri ja juuri erottaa kävelystä. Sama pätee muihin lajeihin; ensimmäinen pyöräilylenkki ei ole tunnin vauhtikestävyys harjoitus vaan mennään rauhallisesti peruskestävyys alueella (eli pystyt puhumaan puuskuttamatta ja olet aivan kevyesti vain hengästynyt).
Muista, että synnytyksestä palautuminen on yksilöllistä!
Synnytyksestä palautuminen ei ole kilpailulaji, joten älä vertaa palautumis tahtiasi kaveriin. Äidit ovat yksilöitä, synnytykset ovat erilaisia ja kehomme toimivat eri tavalla – jokainen palautuu omaa vauhtiaan. Joku lähtee kävelylle synnytyksestä seuraavana päivänä, toinen ei pysty vielä kahden viikon päästä kunnolla edes istumaan. Varmaa kuitenkin on, että jokainen palautuu aikanaan.
Loppuun vielä muutama sana raskauskiloista. Älä stressaa niistä. Suurimmalla osalla äideistä ne lähtevät ajan kanssa itsestään. Erityisesti jos imetät, on todennäköistä että imetys nostaa energiankulutustasi niin paljon, että kilotkin karisevat. Juuri nyt sinulla on sylissä maailman suurin ihme, joten keskity häneen. Ehdit miettiä raskauskiloja myöhemminkin, mikäli käy niin että niitä on vielä jäljellä vaikkapa vuoden päästä.
