Mistä tunnistaa baby bluesin ja synnytyksen jälkeisen masennuksen? Mikä voisi auttaa silloin kun elämä uuden vauvan kanssa tuntuu uuvuttavalta? Pyrimme tässä artikkelissa vastaamaan näihin kysymyksiin.
Raskaus, synnytys ja imetys aiheuttavat isoja hormonimuutoksia. Synnytyksen jälkeen äidin estrogeenituotanto romahtaa ja se saa myös aivojen serotoniinitason laskemaan. Lisäksi synnytyksen jälkeinen elämänmuutos ja huonot yöunet saavat useimmilla äideillä stressihormonien määrän nousemaan. Myös imetys pitää estrogeenitasoa alhaalla.
Hormonivaihteluilla uskotaan olevan yhteys synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tutkijat eivät ole osanneet selittää miksi osa äideistä sairastuu ja osa taas ei, vaikka hormonaaliset muutokset ovat kaikilla samat. Jos äiti on kärsinyt aikaisemmin elämässään masennuksesta tai muusta psykiatrisesta sairaudesta, hänellä on keskimääräistä suurempi riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Myös traumaattinen synnytys saattaa altistaa masennukselle. Jos oma äitisuhde on ollut ongelmallinen varhaisessa kehitysvaiheessa, saattaa äidiksi tuleminen herättää omiin vanhempiin liittyvät ahdistavat tunteet ja näin laukaista masennuksen. Muita tekijöitä, joilla on huomattu olevan yhteys synnytyksen jälkeiseen masennukseen on muun muassa suunnittelematon raskaus, kaksoset tai kolmoset, ongelmat parisuhteessa, tukiverkkojen puute, vauvan terveydelliset ongelmat, isän tai äidin työttömyys ja se, että perheessä on vanhempia lapsia.
Baby blues
Baby blues tarkoittaa synnytyksen jälkeistä herkistymistä, alakuloisuutta, itkuisuutta ja mielialan vaihtelua. Sitä esiintyy noin 50-80 prosentilla synnyttäneistä. Baby bluesin oireet ovat usein voimakkaimmillaan 3-5 päivän kuluttua synnytyksestä ja häviävät yleensä parissa viikossa itsestään. Baby blues on luonnollinen tila, sillä vauvan selviämiselle on hyväksi, että äiti herkistyy vauvan tarpeiden kuuntelemiselle synnytyksen jälkeen. Jos oireet kuitenkin pitkittyvät, voimistuvat tai palaavat myöhemmin uudestaan, on kyseessä yleensä synnytyksen jälkeinen masennus.
Synnytyksen jälkeinen masennus
Noin 10-15 prosenttia synnyttäneistä äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, joka on vakavampi ja pitkäkestoisempi kuin baby blues. Oireina voi olla masennus, ahdistuneisuus, itkuisuus, ärtyneisyys, paniikkihäiriölle ominaiset paniikkikohtaukset, kiinnostuksen puute vauvaa kohtaan, elämänilon katoaminen ja nukahtamisvaikeudet. Äiti saattaa myös kokea väsymystä, jota uni ja lepo ei poista. Sairastunut äiti saattaa kärsiä myös syyllisyyden tunteista, peloista, että vahingoittaa lastaan, itsemurha ajatuksista ja kaksisuuntaiselle mieliala-häiriölle ominaisista mania oireista. Äiti voi myös olla ylihuolehtivainen vauvasta, pelätä hänen terveytensä puolesta ja pelätä joko vauvan kuolemaa tai omaa kuolemaansa. Joskus synnytyksen jälkeinen masennus voi aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten vatsavaivoja, oksettavaa oloa, hiusten lähtöä, huimausta ja päänsärkyä. Yleensä masennuksen oireet lievittyvät itsestään 2-6 kuukauden kuluessa mutta joskus ne saattavat kestää yli vuodenkin.
Äidin on usein helpompi puhua tunteistaan vieraalle ihmiselle kuin omille läheisille. Jos synnytyksen jälkeinen alakuloisuus ja itkuisuus ei helpota parissa viikossa, kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa tai lääkärissä. Apua saa myös suoraan psykologilta, perheneuvolasta ja psykiatriselta poliklinikalta ja päivystyksestä. Nopeasti aloitetulla hoidolla saadaan lyhennettyä sairauden kestoa ja voidaan ehkäistä sairauden vaikeutumista. Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoitona käytetään sekä lääkehoitoa että keskusteluapua. Lääkehoidon vaikutuksesta imetykseen tulee aina keskustella lääkärin kanssa. On olemassa monia sellaisiakin masennuslääkkeitä, joita voidaan turvallisesti käyttää imetettäessäkin. Yleensä toimivin apu on keskusteluavun ja masennuslääkkeiden yhdistelmä mutta lievästi masentuneelle saattaa riittää pelkkä keskusteluapukin. Keskusteluapu voi olla joko kahdenkeskistä keskustelua vaikkapa psykologin tai psykoterapeutin kanssa tai osallistumista vertaistuki ryhmään. Masentunutta äitiä auttaa yleensä myös se, että hän saa käytännön apua eli apua vauvan- ja kodinhoitoon. Jos perheellä ei ole lähipiirissä ihmistä, joka voisi tulla avuksi päivisin äidin ollessa vauvan kanssa kotona, neuvolasta saa apua tuen järjestämiseen.
Tutkimusten mukaan puolison ja muiden läheisten ihmisten tuki raskausaikana ja synnytyksen jälkeen vähentää todennäköisyyttä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä lyhentää oireiden kestoa. Hyvät tukiverkot voivat suojata äitiä masennukselta. Äidin kannattaa myös yrittää löytää muita äitejä kaveriksi, sillä vertaistuki voi helpottaa oloa kun hankalia tunteita ilmenee. Moni äiti kokee olonsa yksinäiseksi ollessaan kotona vauvan kanssa kaksin päivästä toiseen, jolloin toisten äitien ja vauvojen tapaaminen voi tuoda mielekästä vaihtelua ja tekemistä arkeen.
Tärkeintä synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa on tuki ja ymmärrys. Sekä äidin että läheisten olisi tärkeää ymmärtää, että masennus on tahdosta riippumaton tila. Myös se tulisi muistaa, että vauvaa kohtaan tunnetut kielteisetkin tunteet ovat luonnollisia ja kuuluvat ajoittain kaikilla osaksi vanhemmuutta. Äidin tulisikin saada kokea, että hänet hyväksytään omana itsenään, ristiriitaisten tunteidensakin kanssa.
