Sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sitä, että vauvan annetaan syödä itse sen sijaan, että häntä syötetään. Lapset ovat ”sormiruokailleet” kautta aikojen mutta nykyään tämä syömistapa on saanut uuden nimityksen sormiruokailu ja se on noussut trendiksi. Sormiruokailussa on monia positiivisia puolia, joten ei ihme, että siitä on tullut suosittua.
Sormiruokailu voi sanana johtaa harhaan, sillä vauvan ei välttämättä tarvitse syödä sormin. Usein itsenäistä ruokailua aloittaessaan vauvan on toki helpointa syödä sormin mutta motoristen taitojen kehittyessä hän voi yhtä hyvin syödä lusikalla tai haarukalla. Kyseessä on silti edelleen sormiruokailu.
Miksi sormiruokailu – sormiruokailun hyödyt
Sormiruokaillessaan vauva oppii motorisia taitoja. Kun hän saa itse viedä ruoan suuhun ja harjoitella erilaisiin ruokiin tarttumista, hänen hienomotoriikkansa kehittyy.
Sormiruokailu tapahtuu vauvan ehdoilla. Vanhemmat valitsevat mitä ruokia tänään on tarjolla mutta vanhempien osuus päättyy tähän. Vauva saa päättää mitä tarjolla olevista ruoista hän syö ja minkä verran. Vanhempien tulisikin pystyä olemaan puuttumatta vauvan ruokailuun muun muassa tuputtamalla hänelle ruokaa ja maanittelemalla häntä syömään lisää.
Vanhempien kannalta sormiruokailussa on sekin hyvä puoli, että he saavat itse keskittyä omaan ruokailuunsa. Toki vauvan syömistä on koko ajan pidettävä silmällä mutta sormiruokailijoiden vanhemmilla omat kädet ovat vapaana lusikoimaan ruokaa omaan suuhun. Usein soseruokailijoiden äiti tai isä on niin sidottu vauvan syöttämiseen, että oma ruokailu ei meinaa onnistua.
Sormiruokailu voi myös vähentää ruoanlaittoon käytettävää aikaa. Välttämättä ei ole pakko tehdä eri ruokaa vauvalle ja muulle perheelle, sillä sormiruoka on usein sellasta, että se maistuu vauvan vanhemmillekin. Jos haluaa maustaa muun perheen ruuan suolalla (tai jollain voimakkaalla mausteella), voi loppuvaiheessa jakaa ruuan kahteen astiaan ja jättää vauvan ruoan suolattomaksi ja lisätä toiseen suolaa. Soseruoka taas harvoin maistuu vanhemmille.
Sormiruokailun huonot puolet
Sormiruokailu on usein sotkuista puuhaa. Kun vauva saa syödä itse, ruokaa päätyy suun lisäksi lattialle ja vaatteille ja vaikka minne. Toisaalta todennäköisesti sotkuinen vaihe on jokaisella lapsella edessä, sillä kaikkien lasten on ennemmin tai myöhemmin opeteltava syömään itse.
Vauvan sormiruokailun perussäännöt
Jotta sormiruokailu olisi turvallista, vanhemman on todella tärkeää tutustua huolella sormiruokailun perussääntöihin.
Aina kun vauva ruokailee, hänen tulee olla tukevassa pystyasennossa suorana. Vauvan pitää pystyä myös kumartumaan tarvittaessa eteenpäin. Vauva voi istua syöttötuolissa itsenäisesti tai kevyesti tuettuna. Jos vauva ei voi istua syöttötuolissa, hän voi syödä myös aikuisen sylissä mutta tällöinkin on tärkeää, että hän on pystyasennossa eikä takakenossa. Pystyasento varmistaa, että vauva ei vedä ruokaa väärään kurkkuun. Vauva ei saa ikinä ruokailla esimerkiksi sitterissä tai turvakaukalossa, sillä hänellä on näissä täysin väärä asento.
Sormiruokailijan vanhemman on tärkeää ymmärtää, miten vauvan kakomisrefleksi toimii. Vauvoilla kakomisrefleksi on paljon herkempi kuin aikuisilla. Aikuiset alkavat kakoa vasta kun ruoanpala on päätynyt syvälle kielen takaosalle. Vauvat ja pienet lapset alkavat kakoa kuitenkin jo paljon aikasemmin, ruoanpalan ollessa vielä suun etuosassa. Vaikka vauva alkaa kakoa, hän ei ole vaarassa tukehtua. Aikuisen on annettava vauvan kakoa hetki rauhassa, sillä jos aikuinen työntää sormensa vauvan suuhun, hän saattaa työntää ruoanpalan syvemmälle kurkkuun. Kakoessaan vauva saattaa oksentaa mutta se ei ole vaarallista. Jos vauva ei kakomisestaan huolimatta saa ruokaa siirrettyä pois suustaan, vanhemman on autettava häntä. Vauvan hiljeneminenkään ei välttämättä ole hyvä merkki vaan hän saattaa edelleen tarvita apua. Jokaisen vanhemman pitäisikin osata hätätilanteiden ensiapu, riippumatta siitä millä tavalla vauva syö.
Vauvaa / lasta ei saa ikinä jättää yksin ruokailemaan. Vanhemman on pystyttävä tarkkailemaan häntä koko ruokailun ajan. Tätä asiaa ei voi korostaa liikaa. Vauva saattaa tukehtua ruoanpalaseen päästämättä pienintäkään ääntä. Tämän lisäksi hän voi tietysti myös saada päähänsä kiivetä syöttötuolista pois ja pudota. Ruokailun jälkeen lattialta täytyy siivota heti kaikki sinne pudonneet ruoat, jotta lapsi ei ala syödä niitä vanhemman huomaamatta lattialla konttaillessaan.
Vauvalle tarjottavan ruuan tulee tietysti olla sellaista mitä hän pystyy syömään vaivatta. Aluksi ruuan voi valmistaa niin pehmeäksi, että aikuinen saa muussattua ruuan kielellään kitalakea vasten. Tälläistä ruokaa vauvakin pystyy syömään vaikkei hänellä olisi vielä hampaita.
Mikä ikä on hyvä sormiruokailun aloittamiselle?
Lapsella on oltava tietyt valmiudet kunnossa ennen kiinteiden ruokien syömisen aloittamista, riippumatta siitä syökö hän sose- vai sormiruokia. Yleensä nämä valmiudet tulevat 5-7 kuukauden iässä. Näitä valmiuksia on muunmuassa se, että vauva on kiinnostunut muiden ihmisten syömisestä, hän hallitsee pään liikkeitä, osaa käsitellä ruokaa suussa työntämättä kaikkea kielellään ulos suustaan, osaa tarttua ruokaan ja viedä sen suuhunsa ja osaa istua syöttötuolissa itse, kevyesti tuettuna tai pystyy istumaan tukevasti vanhemman sylissä pystyasennossa.
Sormiruokailun aloitus – millä aloittaa sormiruokailu?
Hyviä ruokia sormiruokailun aloittamiseen on esimerkiksi höyrytetyt tai keitetyt vihannekset ja juurekset. Ruodoton kala, pehmeät hedelmät ja murea liha ovat myös hyviä ruokia sormiruokailun alkutaipaleelle.
Sormiruokailun alussa tarjottavien ruokien on oltava reilun kokoisina palasina. Vauva, joka vasta aloittelee kiinteiden syömistä, ei vielä osaa tarttua pieniin palasiin eikä viedä niitä suuhunsa. Kun vauva saa alkuun harjoitella isoilla palasilla, hänen hienomotoriikka kehittyy ja hän voi vähitellen siirtyä pienempiin palasiin ja pinsettiotteen harjoittelun.
On olemassa ruokia, joita pikkulapsille ei saa tarjota tukehtumisvaaran vuoksi. Tälläisiä ruokia on esimerkiksi kokonaiset viinirypäleet ja kirsikkatomaatit, kokonaiset pähkinät, ruotoinen kala ja kivelliset hedelmät kivineen. Kirsikkatomaatit ja viinirypäleet voi leikata pituussunnassa vaikkapa neljään osaan ja tarjota näin vauvalle, joka osaa pinsettiotteella jo poimia ruokia lautaselta.
Sormiruokailu pelottaa: sormiruokailun turvallisuus
Oikein toteutettuna sormiruokailun sanotaan olevan yhtä turvallista kuin soseruokailunkin. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että vanhempi tietää sormiruokailun perusteet ja noudattaa niitä. Nämä perusteet on käyty läpi ylempänä kohdassa sormiruokailussa tärkeää. Lyhyenä tiivistyksenä: vanhemman on ymmärrettävä kakomisrefleksin toiminta, vauvaa on jatkuvasti valvottava, hänen on istuttava tukevassa pystyasennossa ja tarjottavan ruoan on oltava sellaista, mitä vauva osaa syödä.
Osalla vanhemmista on korostunut pelko vauvan tukehtumisesta. Tällöin saattaa olla järkevämpää pysytellä soseruokailussa, sillä yleensä sormiruokailija yskii useammin kuin soseruokailija. Yskimisessä ei ole mitään vaarallista, sillä vauvoilla yskimisrefleksi on todella herkkä eikä yskiminen tarkoita sitä että vauva olisi tukehtumassa. Tukehtumista voimakkaasti pelkäävä vanhempi kuitenkin ymmärrettävästi saattaa kokea yskimistilanteet todella ahdistavina. Jos vanhempi on ruokailutilanteissa ahdistunut, vauvakin saattaa alkaa kokea ruokailun epämiellyttävänä. Valitse siis suosiolla soseruokailu jos sormiruokailu aiheuttaa ahdistuksen tunteita. Tärkeintä on, että kaikilla on ruokapöydässä mukavaa.
Jos sormiruokailu jännittää, jännitystä voi helpottaa myös ruokaileminen yhdessä jonkun toisen sormiruokailijan ja hänen vanhempansa kanssa. Tällöin on tietysti hyvä, jos toinen vanhempi suhtautuu sormiruokailuun rennosti ja varmasti. Jos kaksi jännittynyttä sormiruokailijan äitiä tai isää ruokailevat yhdessä, saattaakin käydä niin että he vahvistavatkin vahingossa toistensa pelkoja.
Osittainen sormiruokailu
Vanhempien ei ole pakko valita tuleeko vauvasta sormiruokailija vai soseruokailija. Vauva voi ihan hyvin olla myös osittainen sormiruokailija. Turvallisuuden vuoksi kuitenkin suositellaan, että yhdellä aterialla ei sekoiteta molempia ruokailutyylejä vaan annetaan vauvan syödä koko aterian ajan joko itse tai syötettynä. Jos vauva syö itse ja vanhempi alkaa välissä työntää lusikkaa vauvan suuhun, vauva ei välttämättä täysin kiinnitä tähän huomiota ja tällöin saattaa aiheutua vaaratilanne. Se on kuitenkin täysin turvallista, että vauva esimerkiksi syö aamupalan syötettynä ja sormiruokailee lounaan.
Sormiruokailu reseptit : Simppeliä Sormiruokailua -kirja
Jos sormiruokailu kiinnostaa, suosittelemme lämmöllä Marjut Ollilan kirjaa Simppeliä Sormiruokailua. Marjut Ollilaa pidetään ”sormiruokailun keksijänä”. Kirjassa on käyty perusteellisesti läpi sormiruokailun pää periaatteet, sormiruokailun aloitus, turvallisuus ohjeet, hätätilanteiden ensiapu ja kaikki mitä sormiruokailijan vanhemman pitää tietää. Kirjan ehkä suurin arvo on kuitenkin suuri määrä sormiruokailu reseptejä. Kokemuksesta voimme todeta, että iso osa resepteistä maistuu erittäin hyvin vauvan vanhemmillekin.
