Vauvan kantaminen on lajillemme luonnollista. Vauvoja on kannettu eri kulttuureissa erilaisissa liinoissa ja huiveissa jo vuosisatojen ajan. Kantaminen on jopa auttanut vauvaa selviämään hengissä erilaisissa vaikeissa olosuhteissa, kuten kuumuudessa, kylmyydessä tai muuten vaarallisessa ympäristössä. Myös ihmisen lajihistoria viittaa siihen, että ihmisvauva on tarkoitettu kannettavaksi. Apinat ja ihmisapinatkin kantavat poikasiaan.
Kaupungistumisen ja vaurastumisen myötä kantaminen on vähentynyt koko maailmassa. Monissa Afrikan ja Aasian maissa, erityisesti maatalouskulttuureissa, äidit ovat kuitenkin kantaneet lapsia tähän päivään saakka. Vaikka nykyään pinnasängyt ja lastenvaunut ovat monin paikoin korvanneet kantovälineet, mikään väline ei voi korvata lapsen tarvitsemaa läheisyyttä.
Kantamisen hyödyt vauvalle
Läheisyyden tarve on yksi vauvan perustarpeista. Vanhemman lähellä kantorepussa tai -liinassa vauva saa kaipaamaansa läheisyyttä. Vauvan on lämmin olla lähellä kantajan vartaloa ja hän kuulee kantajan sydämen sykkeen, joka on monia pieniä vauvoja rauhoittava ääni. Sen lisäksi, että kantaminen rauhoittaa vauvaa, se laskee hänen stressitasojaan ja auttaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisessa. Kantamisesta on apua myös vauvan motorisen, sosiaalisen ja kielellisen kehityksen kannalta.
Vauvan kantaminen auttaa varhaisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä lisäämällä fyysistä läheisyyttä. Äidit, jotka pitävät vauvaa paljon lähellään, herkistyvät vauvan viestien kuuntelemiselle ja reagoivat vauvan viesteihin nopeammin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vauvat joita kannetaan keskimääräistä enemmän, itkevät jopa 53 prosenttia vähemmän. Tämän uskotaan selittyvän osittain sillä, että vauvan viesteihin vastataan herkemmin. On tehty myös tutkimus, että tilanteessa, jossa perheen sosiaalinen tilanne ennusti vaikeuksia kiintymyssuhteen muodostumiselle, kantamisella todettiin olevan myönteisiä vaikutuksia kiintymissuhteen muodostumiselle.
Kannettaessa lapsi saa kosketusaistiin perustuvaa taktiilia ärsykettä. Kosketuksella on suuri merkitys lapsen kehitykselle. Kosketusaistimus kulkeutuu aivojen alueelle, jolla lapsi muodostaa kuvaa kehostaan ja itsestään. Monipuoliset aistimukset opettavat lasta hahmottamaan kehoaan suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan. Kosketus siis auttaa lasta muodostamaan kuvaa itsestään. Hellä kosketus vapauttaa oksitosiinia, joka on yksi mielihyvää ja onnellisuutta tuottavista hormoneista. Oksitosiini myös vähentää pelkoa, ahdistuneisuutta ja stressiä, laskee verenpainetta ja lieventää kipuja. Kosketus on erityisen tärkeä tapa viestiä kun vauva ei vielä ymmärrä puhetta tai eleitä. Kannettaessa lapsi tulee kosketetuksi kun taas monet muut lastenhoitotarvikkeet vievät lapsen kauaksi vanhemmastaan.
Kantaminen auttaa myös vauvan motorisessa kehityksessä. Kannettaessa vauva saa monipuolisesti liiketuntemuksia, kehon ja asentomuutoksiin liittyviä ärsykkeitä ja oppii myötäilemään kantajan liikkeitä. Lapsi ei siis ole passiivinen matkustaja vaan aktiivisesti mukana liikkeessä.
Halutessaan vauvan voi ottaa kantovälineen kyytiin vaikkapa vaippasillaan ihokontaktiin. Kantaja voi laittaa päälleen suuren vetoketjullisen hupparin tai kantamiseen tarkoitetun kantovaatteen, jotta vauvalla on riittävän lämmin. Erityisesti vastasyntyneet vauvat hyötyvät ihokontaktista.
Kantovälineestä on apua myös silloin kun lapsi sairastaa. Kuumeinen tai muuten kipeä lapsi haluaa yleensä olla sylissä ja kantovälineen avulla vanhemman on kevyempi kantaa häntä. Myös refluksista kärsivien vauvojen on huomattu hyötyvän kantovälineellä kantamisesta. Pystyasento helpottaa refluksi oireita ja kantovälineessä vauvan mahaan ei kohdistu painetta kuten vaikkapa olalla kannettaessa. Myös koliikkisen vauvan hoidossa kantovälineestä voi olla apua. Kannettaessa vauva tulee kosketetuksi koko ajan ja kosketus lievittää vauvan tuntemaa kipua. Vanhemmankin voi olla helpompi jaksaa koliikkivauvan itkua käyttäessään kantovälinettä, kun hän voi samalla puuhailla jotain mikä vie ajatukset pois pelkästä vauvan itkusta, lähteä vaikkapa kävelylle.
Myös moni taapero nauttii kantamisen tuomasta läheisyydestä. Kantoväline on helppo ottaa varoiksi mukaan jos lähtee taaperon kanssa kävelemään ja pieneltä loppuukin voimat kesken ulkoilun. Myös taapero voi ottaa päiväunet vanhemman kyydissä.
Kantamisen hyödyt vanhemmalle
Kantovälineen avulla vanhempi saa vapautettua kätensä vaikkapa kotitöiden tekemiseen tai isompien lasten hoitamiseen. Kantovälineen avulla vanhempi saa tehtyä kodin askareet yhdessä vauvan kanssa, jolloin vaikkapa illalla vauvan nukkumaanmenon jälkeinen aika säästyy vanhemmalle lepohetkeksi. Kantoväline mahdollistaa myös sen, ettei vauvan läheisyyden tarpeesta joudu tinkimään kotitöiden vuoksi.
Kantoliinan tai kantorepun avulla on näppärä päästä liikkumaan paikoissa, joissa olisi hankalaa tai mahdotonta liikkua vaunujen kanssa. Kantovälineen kanssa pärjää metsässä, lumihangessa ja portaissa, mihin ei vaunuilla yleensä pääse. Myös kaupoissa ahtailla käytävillä on helpompi liikkua lapsi kantovälineessä kuin vaunujen kanssa. Reissussa kantoväline on kätevä siitäkin syystä, että se mahtuu laukkun pieneen tilaan ja on kevyt kuljettaa. Vieraissa paikoissa vauva tuntee olonsa turvalliseksi lähellä vanhempaansa ja hän voi nukkua ja syödä omassa tahdissaan.
Kantoväline voi vähentää sisaruskateutta, kun vanhempi pystyy vastaamaan myös isompien lasten tarpeisiin käsien ollessa vapaana. Vanhempi sisarus hyväksyy uuden vauvan helpommin kun kokee ettei joudu luopumaan omista leikeistään ja ulkoiluistaan vauvan syntymän vuoksi.
Lähellä vanhempaansa vauva tuntee olonsa turvalliseksi, joten monen vauvan on helpompi nukahtaa kantovälineeseen kuin vaunuihin. Tällöin nukuttamiseen käytettävä aika vähenee. Lisäksi pienen vauvan äidillä menee usein valtaosa ajasta lapsen imettämiseen. Kantovälineen avulla äiti saa tehtyä muita asioita imettämisenkin aikana, sillä imetys onnistuu myös lapsi kantovälineessä.
Kantaminen saattaa aiheuttaa mielikuvan siitä, että lapsi on koko ajan kiinni vanhemmassaan. Kantamisen ajatus on kuitenkin pikemminkin se, että vanhempi saa tehtyä itselleen tärkeitä asioita, ottamalla vauvan mukaan näihin asioihin. Kantovälineen avulla vanhempi saa myös tehtyä omia lempipuuhiaan vauva mukana, olipa se sitten kävelyretki metsässä, shoppailukierros kaupungilla tai mikä kenellekin on mieluista tekemistä. Kun vauva on kantorepussa, ei vanhemman tarvi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee omia juttujaan – vauvallahan on kaikki hyvin lähellä vanhempaansa.
Kantovälineen valinta
Kantovälineen valintaan vaikuttaa lapsen ikä ja koko sekä se, missä tilanteessa lasta on tarkoitus kantaa ja kuinka kauan. Myös kantajan omat mieltymykset vaikuttavat valintaan.
Aivan vastasyntyneestä alkaen vauvaa suositellaan kannettavan pystyasennossa. Pystyasennossa hengitystiet pysyvät varmimmin auki. Pystyasento voi myös helpottaa mahdollisia vatsavaivoja. Pientä vauvaa tulisi kantaa etupuolella, jotta kantaja voi tarkkailla vauvan hengitystä. Kun vauvalle tulee ikää, häntä voi kantaa halutessaan myös selkäpuolella, jolloin kantaminen on kevyempää.
Vauvaa tulisi kantaa lähtökohtaisesti aina kasvot kohti kantajaa päin. Jos vauvaa kannetaan kasvot eteenpäin, selän ja lonkkien asento on epäsuotuisa niiden kehityksen kannalta. Kasvot poispäin kantajasta lapsi ei pysty myöskään suojautumaan liialliselta ärsyketulvalta, mikä voi olla vauvasta stressaavaa. Kasvot eteenpäin vauva ei myöskään pysty luomaan katsekontaktia kantajaansa, jolloin vuorovaikutus lapsen ja kantajan välillä vähenee.
Jos valitset kantovälineeksi repun, valitse ergonominen reppu. Ergonomisessa kantorepussa vauvan saa kasvot kantajaan päin, vauvan selkä on pyöreänä ja lonkat koukussa. Pepun tulisi olla polvia alempana. Tälläistä asentoa kutsutaan sammakkoasennoksi. Kantoväline tukee lapsen jalkoja polvitaipeista asti ja peppu putoaa ikäänkuin pussiin.
Markkinoilla on myös epäergonomisia kantovälineitä. Huonossa kantorepussa vauvan asento on väärä, mikä voi tuntua epämiellyttävältä sekä vauvasta että kantajasta. Tälläisessä repussa vauvan jalat roikkuvat alaspäin suorina tai lähes suorina. Usein huonossa repussa lapsi asetetaan kasvot pois kantajasta. Joissain kantovälineissä vauva asetetaan kehtoasentoon, sivuttain kantajaansa vasten. Myöskään tälläistä asentoa ei suositella, sillä lapsen lonkat eivät pääse avautumaan luonnollisesti ja hengityksen turvaaminen on vaikeampaa. Lisäksi joissain kantovälineissä lapsi asettuu liian alas kantajaansa nähden, jolloin kantajan kävellessä vauvan lonkat taipuvat taaksepäin ja lonkkanivelet rasittuvat.
Lapsen ergonomian lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota kantajan ergonomiaan. Mitä löysemmin kantoväline on kiinnitetty, sitä kauempana lapsen painopiste on kantajasta, jolloin kantaja joutuu aktiivisesti tukemaan itseään ja varomaan heilahteluja. Tämä aiheuttaa lihasten jännittymistä. Lapsen tulisi siis olla kantovälineessä tukevasti kantajaa vasten. Kantoväline kannattaa myös sitoa riittävän ylös, jolloin lapsen paino jakaantuu tasaisemmin. Vauva on tarpeeksi ylhäällä, kun kantaja pystyy antamaan pusun vauvan otsalle.
Täältä pääset lukemaan artikkelimme parhaista kantorepuista.
